tiistai 29. elokuuta 2017

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein


Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.

tiistai 15. elokuuta 2017

Jämälankaviltti


Minä rakastan vilttejä! Ne voivat olla virkattuja, neulottuja, kirjottuja tai tilkkutyönä tehtyjä. Niihin on ihana kääriytyä ympäri vuoden niin kesämyrskyssä kuin talven paukkupakkasillakin. Monesti seuranani on vielä jokin kirja tai käsityö, lapsia ja nykyään myös koira. Minusta kivoimmat peitot ovat tietenkin itsetehtyjä ja ne tuovat kotiin ihanasti lämpöä, viihtyisyyttä ja jonkinlaista turvaakin. Kivoista peitoista parhaimmat kantavat mukanaan muistoja, kokemuksia tai historiaa vaikkapa materiaalien tai mallin muodossa.


Tämän kuvissa olevan peiton aloitin huhtikuussa 2016 ja heinäkuussa 2017 se tuli vihdoin valmiiksi. Sillä ei ole mitään erityistä tarinaa muuta kuin se, että tavoitteena oli käyttää mahdollisimman monta aloitettua seiskaveikkaa ja akryyli(sekoite)lankaa lankakorista. Se oli siis projekti jämälankapeitto ja se tavoite saavutettiinkin hyvin. Kokonaisuudesta tuli melko tumma ja syksyinen, mutta silti minusta ihan ok. Kauneus ei ollutkaan tässä peitossa tärkeimmällä sijalla vaan epämääräisten lankakerien tyhjentäminen ja lopulta vielä peiton soveltuminen lemmikkikäyttöön :).

Virkattujen peittojen kohdalla minulla on paha tapa innostua ensin ihan hirveästi muutaman viikon ajan, sitten into laantuu pitkäksi ajaksi ja sitten taas päätän rykäistä peiton yhtäkkiä kerralla valmiiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Halusin kesän autolomalle mukaan helpon käsityön ja loput kukkaneliöt valmistuivat maisemia katsellen. Vain kokoaminen ja reunuksen virkkaaminen jäi tehtäväksi kotiinpaluun jälkeen. Kukkatilkkuja on kaikkinensa 144 ja kokoa peitolle tuli noin 85 x 110 cm. Siitä tuli peitto Josef-koiralle, vaikka on tämän alla ainakin jo poikakin nukkunut kuumetta pois ja on se ollut meillä retkelläkin mukana. Juuri tällä hetkellä koira on sen kuitenkin ominut käyttöönsä ja torkkuu tyytyväisenä sen päällä.

Peiton kukkaset ovat muunnos tutusta isoäidinneliöstä ja mallin bongasin Vintage Style Crochet Projects-kirjasta. Tiesittekö, että tänään vietetään muuten virkkausmaailmassa isoäidinneliö-päivää (Granny Square Day)? Itse tykkään isoäidin neliön monista variaatioista kovastikin ja niitähän löytyy vaikka minkälaisia. Pitäisi vain kokeilla tehdä erilaisia. Tämän peiton myötä innostuin taas paljon virkkaamisesta ja pitäisi ehkä yrittää tehdä muutkin keskeneräiset virkkaustyöt valmiiksi :).

Jos haluat kurkata, millaisia virkattuja peittoja olen aiemmin esitellyt blogissani, niin ne löytyvät täältä (Afrikankukkia) ja täältä (isoäidin raitoja). Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Seuraavaksi nähdään sitten ehkä toisenlaisen peiton parissa....




perjantai 4. elokuuta 2017

3 x Unisieppari


Viikko sitten innostuin virkatuista unisieppareista ja päätin ihan ex tempore tehdä tytöille sellaiset. Minulla on ollut viime aikoina aika isotöisiä töitä tekeillä ja olipa mukava tehdä vaihteeksi jotakin sellaista, mikä valmistuikin yhdessä illassa (tai siis kolmessa illassa, koska innostuin ja tein vielä kaksi lisää)! Idea lähti oikeastaan siitä, että näin ensin Pizzicato-blogissa kauniita, pätkävärjätustä langasta virkattuja liinoja. Sitten silmieni eteen osui Instagramissa kuva virkatusta unisiepparista ja samassa muistin pätkävärjätyn, heräteostoksena tehdyn silkkilankani, jolle en ollut keksinyt vielä mitään käyttöä. Idea oli valmis ja sitä täytyi päästä heti testaamaan.

Tein unisieppareista hieman erityyliset, sillä ovathan tyttösenikin luonteeltaan erilaisia. Värien lisäksi tytöt saivat vaikuttaa sieppareiden kokoon, koristeisiin ja vähän virkkausmalliinkin. Kaikki virkkausmallit ovat tästä super ihanasta kirjasta , kuitenkin hieman muokattuna. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ulompia kerroksia on kaavasta jätetty virkkaamatta, jotta koko olisi sopiva metallirenkaaseen. Jos vain saatte kirjan käsiinne, niin tutustukaa ihmeessä, minulla on muukin projekti kesken kirjasta, niistä kaikista (omasta mielestä) upeimmista ja vähän vaikeimmista malleista.




Nämä virkatut unisiepparit ovat siitä kivoja, että tarvikkeet niihin löytyy helposti kotoa, tosin itse hain nuo renkaat Sinellistä, kun sattuivat silloin sopivasti alessakin olemaan. Renkaan voisi kuitenkin itse tehdä myös vahvemmasta rautalangasta tai ihan perinteiseen tapaan pajusta. Lankaverkon voi virkata, tuli myös mieleen, että se olisi aika ihana nyplättynä tai aurinkopitsistä tehtynä! Verkkona voisi käyttää myös valmista pitsiliinaa, niitähän saa kirppiksiltä tosi edullisesti. Täytyy vain huomioda, että pitsiverkko on halkaisijaltaan hieman pienempi kuin rengas, silloin sen saa nätisti pingoitettua siihen. Koristeiksi käyvät niin helmet, paljetit, sulat, pitsin- ja nauhanpätkät, mitä vain kotoa sattuu löytymään. Mitä enemmän näitä tekee, sitä enemmän putkahtaa mieleen myös erilaisia variaatioita. Saa nähdä, palaanko näiden pariin vielä tänä syksynä!

Tyttöjen unisiepparit ovat halkaisijaltaan kokoa 12 cm ja 18 cm. Käytetyt langat ovat:

- kirjava: Iton Kinu Kasuri silkkilanka, väri #134 Rasperry



- persikka: Anchorin virkkauslanka, numero 5, väri 01010


- valko-minttu: Novitan Miami, väri 011 (valkoinen), mintunvihreä on kirpparilanka, ei tietoja


Nyt nämä pitää vielä ripustaa tyttöjen sänkyjen yläpuolelle, niin pahat unet pysyvät poissa! Ja onhan nämä ihan kivat koristeetkin. Ensi kerralla sitten se lupaamani isompi virkattu työ, koitan päästä pian sen kanssa kuvausreissulle :). Mukavaa viikonloppua ja elokuuta <3