Hienona hääjuhlaan 3/3 - kullan kimallusta

Tyttösten juhlamekot tammikuisiin häihin ovat nyt valmiina. Viimeisenä valmistui vanhimman tyttären kullan- ja mustansävyinen mekko. Tämän mekon ideasta oikeastaan kaikki sai alkunsa ja samaa tyyliä yritin sitten saada nuorempienkin siskojen mekkoihin. Pikkulinnut olivat jo ehtineet visertää häistä, joten ostin tämän kauniin brokadin jo varulta syyslomalla Tallinnasta, sillä se oli juuri sellaista, mitä olin vanhimman tytön mekkoon ajatellutkin. Musta satiini ja kultanauha ovat myös Virosta. Tämä mekko on malliltaan täysin sama kuin keskimmäisen siskon eli yläosan kaava on lähtöisin Burdasta (11/10), mutta olen sitä hieman muokkaillut. Tässä kaikista tytöistä mekkoineen vielä kuvapläjäys. Melkoisen villiä alkaa olla jo tuo meno näin lähellä joulua...

 

 

 

Se on tämän vuoden ompelut nyt sitten ommeltu ja ompeluhuonekin on siistitty sotkuista, jotta joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen olisi taas mahdollisimman mukavaa istahtaa miettimään, mikä se olisi ensi vuoden ensimmäinen ompelutyö. Muutamia kivoja kankaita ja suunnitelmia on kyllä jo mielessä, ostin nimittäin muutama viikko sitten Marimekon vaatetuskankaita erikoistarjouksesta Kyyjärven Paletista (kuvassa oikeanpuoleinen kangaspino, paitsi kaksi alinta kangasta), mm. 100 % pellavaneulosta ja ihanan pehmeää villasekoiteneulosta.

 

 

 

Uusi vuosi alkaa kuitenkin melkoisen mekkomanian merkeissä, sillä muutama viikko takaperin tehtailin oikein kunnolla tytöille mekkoja. Taisi vähän mopo karata käsistä noiden suhteen, sillä luvattoman myöhään meni muutamana yönä niitä ommellessa.. Mutta näistä sitten tarkemmin ensi vuoden puolella. Mekkovaroitus siis annettu!

 

Nyt haluan vielä toivottaa kaikille lukijoilleni sekä täällä vieraileville oikein hyvää joulua ja uutta vuotta!

Merry Christmas everyone!

 Krista

 

psst.. Tämän lyhdyn teki meidän perheen miesväki :)

Arpomisseremonioita ja askarruksia

Tämän blogin ensimmäinen arvonta on nyt suoritettu, arpalipukkeiden nostajina pääsivät toimimaan vanhimmat lapset. Nuori herra nosti hepan voittajaksi lipukkeen, jossa luki:

Mari K. kirjoitti

"Onnistuin kai kirjautumaan ;) ja 2 arpaa lapsen mieliselle. Ihanat!"

Neidoista vanhin arpoi kirahvin, ja onni suosi seuraavaa henkilöä:

Laura kirjoitti:

"Yhdellä mukana tavoittelemassa ihania pehmoja."

 



Onnea voittajille! Laitan teille s.postia ihan kohta.

Kiitos kaikille osallistujille ja kiitokset mukavista kommenteista! Joitakin uusia lukijoitakin sain kilpailun aikana, joten tervetuloa mukaan. Lupaan järjestää arvonnan toistekin, se oli hauskaa puuhaa!

Eilen teimme lasten kanssa vielä viimeiset askartelut ennen joulua. Kuvioimme lahjapaperia perinteiseen perunaleimasin-tyyliin (oli erityisesti pienempien mieleen), koristelimme taas kynttilöitä mehiläisvahalevyillä sekä värkkäsimme isompien tyttöjen huoneisiin tuollaiset hempeääkin hempeämmät silkkipaperikarkki-nauhat. Idean karkkeihin sain ihanasta ja värikkäästä Romulyyli-blogista. Tytöt tekivät itse osan nameista ja osan askartelin minä. Sain vielä päähäni kokeilla tehdä niistä tuollaiset nauhat, kun ne tuntuvat edelleen olevan niin suosittuja. Perinteinen viirinauha meiltä löytyy leikkimökistä, mutta tyttöjen omissa huoneissa ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaisia nauhoja. Keskimmäisen tytön karkkinauha on kyllä sävyltään liiankin hempeä ja hukkuu melkein seinän väriin, joten täytyy ehkä tehdä uusi vähän voimakkaammilla väreillä. Karkkien kaikki paperitarvikkeet Sinellistä. Tässä muutamia kuvia eilisistä askarteluista ja lopputuloksista (ja kerrankin ei-sotkusista huoneista :) )! Pahoittelut kuvien laadusta.

 

 

 

 

 

 

 

 Hempeää Viikonloppua!



Hienona hääjuhlaan 2/3 - satiinin säihkettä

 

Nyt on sitten keskimmäisenkin tyttären juhlamekko tammikuisia häitä varten ommeltu valmiiksi. Olen jostain kumman syystä ollut tänä syksynä kovin ihastunut tuollaisiin brokadityyppisiin kankaisiin ja tähän mekkoon saatiin sitten hyvä syy ostaakin sellaista. Neitonen oli itse jälleen kangasostoksilla mukana ja eri vaihtoehdoista valitsi sitten tuollaisen kauniin, tumman vadelmanpunaisen ja kullan värisen yhdistelmän. Helmaosaan mallattiin sitten myyjättären kanssa joko saman punaisen sävyistä taftia tai tuollaista kultakuparin väristä satiinia ja nuoren neidon sormi osoitti sitten satiinia valinnan merkiksi. Hyvät valinnat tyttö jälleen teki. Tuo satiini on luonnossa tosi kauniin sävyinen.

 

Kankaat ovat siis taas Eurokankaasta, samettinauha on ikivanha ostos, jonka ostopaikkaa en enää pysty muistamaan. Mekon kaava on muokattu Burdasta (11/10), pidensin etu -ja takakappaleita runsaasti, koska halusin leikkauksen vyötärölle. Helma on muokattu kaksinkertaiseksi. Takana on vetoketju, 3/4- osa hiha on istutettu ja miehustan vuoritin tilkkulaatikosta löytyneellä satiinilla. Juhlamekot ovat aina huolitellumman näköisiä, kun ne vuorittaa, eikä siinä nyt ihan hirveän kauan enemmän aikaakaan mene.

Mutta kyllä on muuten tuollaisen satiinipintaisen mekon kuvaaminen hämäränä päivänä ihan mahdotonta, ainakin minulle. Helmaosa näytti suurimmassa osassa kuvia suoraan sanottuna ihan kamalalta retkulta eikä se nyt ainakaan omaan silmään ihan sellaiselta oikeasti näytä. Joitakin kelvollisia kuvia sain kai nyt sentään aikaiseksi. Melkoista satiinien ja paljettien säihkettä tämän syksyn mekko-ompelut ovatkin nyt olleet, saapahan nähdä millaisia ompeluja ensi vuosi tuo tullessaan. Vanhimman siskon juhlamekko odottaa kuitenkin vielä ompelemista ennen kuin tässä ihan joululomalle voi heittäytyä - eipä se minua haittaa, omien tyttösten mekko-ompeluja odotan aina ihan innolla!

Perjantaina ratkeaa arvonnan voittaja - olkaahan kuulolla!

 

Jääprinsessalle

 

Meillä on kaksi kummityttöä, jotka ovat parhaassa prinsessaiässä kumpikin. Molemmat ovat saman ikäisiä kuin keskimmäinen tyttäristämme, mutta kummilapsista toinen on syntynyt ihan alkuvuodesta,
kun taas toinen viettää juhliaan näin loppuvuodesta. Loppuvuoden sankarille päätin ommella valkoisesta single-neuloksesta ja kimalletyllistä siron mekon. Tätä voi varmasti roolileikeissä käyttää niin jääprinsessan, lumikeijun kuin ihan ballerinankin asuna. Etukappaleen koristelin tuollaisen kukkasen tapaisella koristuksella ja takakappalekin sai tällä kertaa kaunistusta. Toivottavasti lahja on mieluinen ja sopiva kooltaan.

 

Tämän mekon kaava on oma ja vuosi sitten teinkin tällä samalla mallilla omalle tytölle ja toiselle kummitytölle samantyyliset mekkoset. Valkoinen single-neulos on Eurokankaasta, kuten myös kimalletylli (tosin se on ostettu jo yli vuosi sitten ja juuri sopivan kokoinen pala löytyi vielä kaapista). Kultanauha on Karnaluksista.

Kun saumurissa nyt oli jo valmiiksi valkoiset langat, päätin vielä surauttaa omille isommille tytöille tuollaiset pikkujakut - hihakkeet, bolerot, miksi näitä nyt haluaa kutsua. Tällaiset on pitänyt tehdä jo pitkään, mutta on jostain syystä aina jääneet tekemättä. Kaava on isonnettu vanhasta, lyhythihaisesta samanlaisesta. Nämä valmistuivatkin hurjan nopeasti, sillä ne ovat yhdestä kappaleesta. Ihan hiukan olisi tehnyt mieli näitäkin koristella, mutta maltoinpas kerrankin. Käyvät nyt ainakin minkä tahansa mekon tai tunikan pariksi. Kuvassa oleva ruusutunika on tehty viime keväänä jollakin muokatulla Ottobren kaavalla ja pilkullinen, oranssi mekko taas aikoinaan omalla mallilla vanhimmalle tytölle. Oranssi, kellohelmainen mekko on ollut yksi mieluisimmista, joten olen säästänyt sitä siskolta siskolle, kun kuntokin on pysynyt ihan ok:na. Ohut ruusupuuvilla on kirpputorilöytö ja oranssi pilkkukangas sekä pitsi Tallinnasta muutaman vuoden takaa.

Hienona hääjuhlaan 1/3

 

Olemme saaneet kutsun häihin! Tosi mukavaa, sillä häät ovat ihania juhlia. Edellisissä häissä olimme itse pääosassa, emmekä tosiaan ole reiluun seitsemään vuoteen päässeet siis nauttimaan sukulaisten tai tuttavien hääjuhlista.

Sain minäkin tämän kutsun varjolla taas hyvän syyn ommella tytöille uudet juhlamekot, pukujahan löytyisi kaapista kyllä ennestäänkin, mutta ajattelin tehdä nyt vähän tummemman sävyiset, kun on talvihäät kyseessä. Aiemmin tekemäni puvut ovat kaikki myös melkein nilkkapituisia, joten päätin nyt tehdä vähän lyhempiä mekkosia. Nuorimman siskon mekosta aloitin, saipahan hänkin nyt ihan ensimmäisen, ihka oman, äidin tekemän juhlakoltun. Punainen kangas on kierrätetty omasta, tasan kymmenen vuotta sitten ompelemastani toppi-hame-yhdistelmästä ja musta perussatiini on Tallinnasta. Kaarrokkeen kaavaan otin vähän mallia (OB 6/08), mutta muuten mekon kaava on oma. Yläosa on vuoritettu ja takana on vetoketju. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Mustat kengät vielä haluaisin tähän, varmasti jostakin mieleiset löytyy, kun vain lähdetään etsimään...

 

 

 

Ihanaa itsenäisyyspäivää ja viikonloppua!

PS. Vielä viikko aikaa osallistua Helmojen ja hepeneiden arvontaan ja katsokaahan nuo muutkin kivat arvonnat tuosta sivusta...

Melkein kuin äidin halaus (Sekä haaste)

Olen huivien ystävä ja nämä viime vuosien tuubihuivi- ynnä muut huivivillitykset ovat olleet minulle kovasti mieleen. Neuloin kaksi vuotta sitten pari tuubihuivia ja virkkasin yhden pitsisen kolmiohuivin ja näistä rakkain ja ehdottomasti eniten käytössä ollein on ollut sinapinkeltainen virkattu pitsihuivi. Viikonloppuna kaivelin hyllyjä ja käteeni osui pellavan pala, jonka olin ostanut joskus käsityömessuilta äidilleni. Väri ei ollut ehkä ihan omimpia sävyjäni, mutta ajattelin sen sopivan hyvin farkkujen kanssa. Sitten kaivelin vielä toisesta hyllystä muita äidiltä jääneitä aarteita ja lopputuloksesta tulikin omasta mielestäni niin onnistunut, että sinapinkeltainen huivi saa nyt jäädä ansaitulle lomalle ja uusi, äidistä muistuttava huivi saa hyväillä kaulaani halauksen lailla tulevat kuukaudet.

Nämä huivissa olevat 73 virkattua kuviota (sekä parikymmentä muuta) on äidille aikoinaan virkannut joku kotikylämme ahkera virkkaajatäti. Erilaiset tähtöset, kukkaset ja hiutaleet koristivat aikoinaan kotimme yhtä tiettyä ikkunaa aina talviaikaan. Minä olen näillä ihanuuksilla koristellut mm. tyttöjen vaatteita, koristetyynyliinoja ja tietenkin joulukuusta. Ja aina niitä vaan riitti, mutta tämän huiviprojektin jälkeen niitä ei enää jäänyt kuin viisi kappaletta jäljelle!

Sitten haasteeseen. Sain 11 kysymystä -haasteen Pitsiä ja piikkilankaa-blogin Senjalta. Kiitos Senja tästä, onhan tämä ihan hauska juttu (tosin puoleen voisi vähentää nuo kysymykset ja asiat :D).

Haasteen säännöt: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Uusien haastettujen pitää valita jälleen 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa minusta:

1. Rakastan kissoja
Olen kissaihminen henkeen ja vereen. Minulla on ollut kolme kissaa, tällä hetkellä ei kuitenkaan yhtään. Ehkä sitten kun lapset lentävät pesästä, saan taas oman kehräävän paijattavan. Siihenhän ei mene aikaa kuin noin 20 vuotta :).

2. Inhoan pölyjen pyyhkimistä
Se on kaikista hirvein kotityö, mitä voi olla. Olen inhonnut sitä lapsesta saakka.

3. Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä
Meillä ei ole kotona paljoakaan viherkasveja, koska suurin osa ostamistani/saamistani kasveista.. hmm.. niille tapahtuu jotakin! Suosinkin varsinkin kesällä paljon luonnonkukkakimppuja, joita lapset minulle ahkerasti poimivat.

4. Ajan vain automaattivaihteisella autolla
Tunnustan, meillä pitää olla automaattivaihteinen auto ihan vain minun takiani. Olen muutenkin autoilun suhteen hieman rajoittunut luonne. Minun pitää melko tarkkaan tutkia reitti, jos olen ajamassa jonnekin uuteen paikkaan, enkä missään nimessä hyppää auton rattiin ulkomailla.

5. Tykkään murretuista väreistä
Erityisesti omissa vaatteissani! Onko ihanampaa kuin ruskean ja oranssin eri sävyt, myös petrolinsinisestä ja sinapinkeltaisesta tykkään. Tykkään väreistä yleensäkin, meillä on melko vaalea sisustus, mutta piristettynä punaisen, ruskean ja oranssin erilaisilla sävyillä.

6. Kärsin pitkään hammaslääkärikammosta
Mutta en enää! Meidän kunnassamme on ihana hammashoitola ja siellä hyvä henkilökunta, joten viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mennyt ihan mielelläni vuositarkastuksiin. Ja hampaat kiittää!

7. Minulla on korkea kipukynnys
Tämän olen kuullut useampaan kertaan mm. synnytyksissä ja muissa erilaisissa toimenpiteissä, joten kai se on uskottava.

8. Haluaisin oppia tekemään mosaiikkitöitä
Tämä on yksi käsityötaito, jota haluaisin kokeilla. Ihastelen hienoja mosaiikkitöitä!

9. Käännän sanoja mielessäni väärin päin
Eli siis Krista on atsirk jne. Tämä "taito" ihmetyttää alakoululaistamme, jota joudun välillä viihdyttämään tällä taidolla. Nuorena tämä saattoi jäädä minulle päälle ja kun tätä pelattiin Speden peleissä, olin aina valmiina tv:n edessä sanomaan sanat nopeammin kuin kilpailijat. Silloin olin ihan haka tässä lajissa. Nykyään minulla on onneksi muutakin tekemistä kuin käännellä sanoja mielessäni :)

10. Olen hulluna kankaisiin ja käsityötarvikkeisiin
No, tämä nyt ei varmaan mikään yllätys ollutkaan, lisäksi tykkään inspiroivista käsityökirjoista, joita on mukava selata nojatuolissa illan hämärtyessä.

11. Koti ja perhe ovat minulle tärkeintä.
Olen tavallisen ja "tylsän" arkielämän ystävä. Joskus on kiva saada luksusta arkeen, mutta elämä on hienoa ihan näinkin, rutiineineen, iloineen ja suruineen, 4 lapsesta kuuluvaan älämölöineen ja rauhallisine hetkineen illalla, jolloin voi istahtaa ukkokullan viereen sohvalle ja jakaa suklaalevyn puoliksi <3.


11 kysymystä minulle:

1. Kumpi herättää; kahvi vai tee?
Ei kumpikaan, vaan aamupalalla juodaan maitoa.

2. Mitä väriä ei missään nimessä löydy vaatekaapistasi?
Vaaleansinistä, en voisi kuvitellakaan laittavani mitään sen väristä päälleni.

3. Mikä on kotisi seuraava remonttikohde jos sellaista on?
Makuuhuoneesta uupuu vielä säilytysratkaisuja, joten sitä pitäisi suunnitella järkevämmäksi.

4. Elokuva jonka olet nähnyt enemmän kuin 2 kertaa?
Loma Roomassa, tykkään muutenkin ihan hirveästi Audrey Hepburnin elokuvista.

5. Mikä oli ensimmäinen blogi, jota aloit seurata/lukea säännöllisesti?
Mekkotehdasta, ihan ekasta postauksesta lähtien ja seuraan edelleen.

6. Mikä on lempiruokasi?
Tykkään kalasta ja kaalikääryleistä.

7. Ostatko sisustustuotteita verkkokaupoista?
Valitettavan harvoin, ehkä noin 5-10 kertaa olen ostanut.

8. Mikä on bravuuri leivonnaisesi?
Apua, varmaan vaan ihan korvapuustit, nopsaan ainakin häviävät täällä kotona joidenkin suihin.

9. Paras tänä vuonna tapahtunut asia?
Kai se on tämän blogin aloittaminen, kun olin sitä jo reilut 2 vuotta miettinyt suurin piirtein joka päivä. Paljon muutakin ihanaa on tapahtunut.

10. Teetkö käsitöitä?
Olen ihan riippuvainen niistä, melkein joka ilta yritän edes pienen tuokion varata käsitöille (tai ainakin niiden suunnittelulle)

11. Odotatko joulua?
Joulun avulla tällainen kesäihminen selviää talvesta yli eli odotan!

11 kysymystä uusille haastetuille:

1. Lempiherkkusi?
2. Teatteri vai konsertti?
3. Mikä on suosikkipaikkasi kotona?
4. Mikä oli toiveammattisi lapsena?
5. Mikä on mukavin vuodenaika ja miksi?
6. Unelmien matkakohteesi?
7. Paras lukemasi kirja?
8. Mikä on kivointa bloggaamisessa?
9. Jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit ja miksi?
10. Aiotko valmistaa jotakin itse pukinkonttiin?
11. Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen?

Olen todella tylsä ja haastan 11:n blogin sijasta nyt vain 2 eli :
Valkoinen talo tarinoi
 Tikkiäinen

Melko paljon on tainnut tämä haaste jo kiertääkin, tarttukaahan Eerika ja Terhi haasteeseen, jos aikaa ja mielenkiintoa riittää...

Ja muistakaahan Helmojen ja hepeneiden arvonta, vielä on aikaa osallistua! Nyt kiireesti nukkumaan.. Ja tervetuloa uudet lukijat!

Vielä kerran.... Heppoja ja kirahveja sekä ARVONTA!!

Helmojen ja hepeneiden ensimmäinen arvonta alkaa NYT (ihan vain huvin ja hyvän mielen vuoksi)! Osallistumisaika 22.11. - 12.12.2013. Palkintoina hauska, lukijoille tuttu kirahvi ja soma, ehkä jopa hieman jouluinen heppa. Arvonnan säännöt tutut eli:

• yksi arpa, kun jätät kommentin tähän postaukseen (anonyymit laittakaahan nimimerkki)
• kaksi arpaa, kun kommentoit ja olet blogini kirjautunut lukija tai liityt lukijakseni
• kolme arpaa, kun kommentoit, olet kirjautunut lukija ja mainostat arvontaa omassa blogissasi (käytäthän yllä olevaa kuvaa ja linkität tähän postaukseen, kiitos).

Muistathan mainita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.  Jos olet kiinnostunut vain toisesta tuotteesta, kerrothan myös sen kommentissasi. Muuten olet automaattisesti mukana kummankin pehmon arvonnassa. Onnea kaikille arvontaan!

 

Ja kun nämä eläimet lähtevät maailmalle tästä talosta, lupaan, että tämä pehmotehtailu saa toistaiseksi jäädä ja seuraavaksi keskitytään sitten taas toisenlaisiin ompelutöihin :). Kirahveista löytyy lisää kuvia täältä.



Kaavat kirjasta Soft Animals A to Z (Hall)



Tyttötrio pikkujoulumekoissaan

 

Vähän kuin vahingossa tuli ommeltua kaikille tyttösille joulunpunaiset mekot. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ommella musta arkimekko piristävine yksityiskohtineen vanhimmalle tytölle, mutta yhtäkkiä pöydällä olikin leikattuna palat kolmeen mekkoseen ja kaksiin legginsseihin. Sekä suunnitelma enkelikoristeista, jotka päätyivät nyt ainakin toistaiseksi hiuksiin...

Nämä simppelit isompien tyttöjen mekot on toteutettu jumppa-asun kaavaa hyödyntäen (OB 1/07) ja helmana heiluu Eurokankaan ihanaa brodeerattua puuvillaa. Musta trikoo myös EK:sta. Pienen tytön mekon pellava ja villasekoiteneulos on kierrätetty omista vanhoista vaatteistani ja kaava mekkoon on oma. Muutaman pienenpienen korjauksen kaava vaatii, niin sitten sillä tulee vielä parempia mekkosia kuin tämä prototyyppi.

 

Koska näistä mekoista tuli jotenkin niin jouluiset, päätimme lasten kanssa
pitää tulevana perjantaina pienet pikkujoulut. Eli se tarkoittaa ainakin piparien leipomista ja kaikenlaista muuta herkuttelua, ehkäpä jopa diskoa, kun on nämä uudet mekotkin nyt, joissa voi tanssahdella. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille!

 

Kuhertelevat kirahvit

 

Olen löytänyt itsestäni aivan uuden puolen - pehmolelujen ompelijan. Enpä olisi uskonut, että innostuisin näin kovasti näiden omituisten otusten ompelemisesta, mutta niin siinä vain kävi. Tällä viikolla syntyi peräti neljä kappaletta kirahveja, joista osan tein Suomen Suurin Joululahja - kampanjaan.

 

Kaavat ovat taas tutusta kirjasta, Carolyn Vosburg Hall:n Soft Animals A to Z. Kun kangasvarastostani löytyi runsaasti sopivaa materiaalia näihin suloisiin kirahveihin, en malttanut olla ompelematta omillekin lapsille samanlaisia. Lisäsin joukkoon kuitenkin jotakin hyvin "Helmoja ja hepenemäistä", joten ei liene vaikea arvata, mitkä näistä kirahveista jäävät meidän lasten iloksi ja mitkä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen... Kuherteleva morsiuspari huntuineen, hamosineen ja rusetteineen jää pysyvästi meille ja nuo kaksi muuta löytävät toivottavasti kodin sitten tuon kampanjan kautta.

Jos ilmassa on ollut rakkautta kirahvien kesken, niin täytyy tunnustaa, että olen minäkin melkoista kuherruskuukautta viettänyt sen jälkeen, kun tämän blogin päätin vihdoin perustaa eli kaksi kuukautta sitten. Tämä on mukava tapa yhdistää harrastukset, jotka ovat jollakin tavalla kulkeneet mukanani lapsuudesta näihin päiviin eli siis ompelu ja kirjoittaminen. Tämä harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja inspiraatiota ja tuntuu, että kaikenlaisia ompeluideoita pyörii päässä enemmän kuin aikaa riittää niitä toteuttaa. Kiitos kaikki tutut ja tuntemattomat, jotka käytte kurkistamassa touhujani täällä!

Sisko ja sen veli

 

Käsi pystyyn, kenellä alakouluikäisten ja erityisesti poikalasten äideillä on haastavaa ommella vaatteita, jotka otetaan iloiten vastaan? Täällä ilmoittautuu yksi. Vielä muutama vuosi sitten lähes kaikki paininjalan alta lähteneet vaatteet huolittiin helposti päälle, oli kyse sitten värikkäistä printtitrikoista, maastokankaista, itse painetuista dinopaidoista tai oikeastaan ihan mistä vaan. Sitten mieli muuttui eikä ne äidin rakkaudella tekemät vaatteet enää olleetkaan niitä maailman hienoimpia. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun tänä syksynä esikoiselta tuli toive, että "Etkö sää äiti vois mullekin ommella välillä jotain?"

 

Niinpä pääsimme pojan kanssa toteuttamaan graffitityylistä puseroa. Se oli omassa mielessäni pyörinyt jo pitkään, lähes siitä saakka kun osa kylän pojista vuosi sitten kiinnostui tutkimaan spraymaalauksia bussipysäkeiltä ja piirtelemään niitä itsekin, tosin ihan paperille siis. Graffitimalli googlattiin yhdessä täältä ja sitten vain kangasmaaalit esiin ja hommiin. Kuvaa tein pienissä erissä pitkin viikkoa ja viimeistelin kangastussilla. Sitten vain valmis kuva kiinni puseroon.

 

Meleerattu college on EK:n palaosastolta, hupun trikoovuori ja puuvilla, jolle kuva painettiin, omista varastoista. Hitusen muokattu kaava on Ottobren (1/11). Pojan mukaan puseroa voisi pitää e-h-k-ä jopa koulussa, joten lopputuloshan on silloin ilmeisesti onnistunut. Itse tykkään puserosta kovasti ja taisipa mieskin ohimennessään lausua siitä jonkun positiivisen kommentin.

Collegea jäi tästä pojan puseroprojektista juuri sen verran, että sain vanhimmalle tytölle reippaan arkitunikan ruusuhousujen pariksi. EK:n housukangas on odottanut jo muutaman kuukauden sopivaa paria ja tämän collegen väri oli täydellisen sopiva siihen. Kun ne kangasmaalitkin olivat jo valmiiksi levällään, päätyi tyttärenkin tunikaa koristamaan sitten painettu kuva. Ja tästä kuvasta kiitos kuuluu naapuriin, sillä tytär sai kaverisynttäreillään lahjaksi kerrassaan ihanan värityskirjan nimeltä Väritysmatka Aasiaan (Les Coloriages surprises d' Asie, Julie Camel, Charlotte Segond-Rabilloud) ja siitähän minä tämän ihanan Aasiattaren löysin. Pohja- ja mekkokangas tähän tyttöön löytyivät omasta tilkkulaatikosta. Violetti pitsi jälleen Karnaluksista. Tunikan kaava on omaa käsialaa, housujen kaavaa en valitettavasti muista. Tykkään tästäkin kokonaisuudesta tosi paljon ja saipahan kerrankin sisko ja veli sellaista vaatetta, joissa on samaa kangasta.

 

 

Isot tytöt innostuivat piirtelemään kangastusseilla ja niistä ompelimme sitten pienet tyynyt. Ne voi vaikka ottaa mukaan pitemmälle automatkalle tai viedä kesällä leikkimökkiin. Vanhin siskoista ehti jo suunnittella askartelubloginkin perustamista, missä voisi esitellä omia askarruksiaan. Jokaisen äidin mielestä ne oman lapsen piirrokset ovat taatusti ne maailman heinoimmat taideteokset ja hymysuinhan minäkin näitä hauskoja tyynyjä katselen!