lauantai 14. huhtikuuta 2018

Väkkäröitä - Pinwheels


Ihanat, myöhäiset perjantai-illan kevätterkut täältä suklaalevyn ja mehulasin ääreltä! Eikö olekin mahtavaa, että kevät on vihdoin täällä, lumet sulaa ihan silmissä jopa meidän pihasta ja metsälenkillekin pääsee illalla, kun valoa riittää ihan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Voi että, minä sitten tykkään tästä ajasta ja se ihana kesä on ihan pian täällä, en meinaa housuissani pysyä, kun odotan niin kovasti!

Tänään täällä blogissa tarjoan teille vappuväkkäröitä, vähän etuajassa kylläkin. Tilkkujutut meinaa täyttää pään ihan kokonaan, olen niin innostunut niistä nyt, tosin haaveilen jo myös siitä, että ilmojen hieman lämmetessä pääsen keinuun virkkaamaan tai kirjomaan. Paljon on projekteja listalla ja osa niistä tulee jo uniinkin, kun niin kova hinku olisi päästä niitä toteuttamaan!


Näitä väkkärä-blokkeja aloin tehdä jo muistaakseni lokakuussa. Tarkoituksena oli saada peitto kummilapselle joulupakettiin, sitten syntymäpäiväksi, mutta eipä onnistunut. Kyseinen neitokainen viettää kuitenkin nimppareitaan tämän kuun lopussa ja nyt voin vihdoin peiton kääriä pakettiin. Minulla oli heti alussa vaikeuksia blokkien tekemisessä ja se jumitti projektia aika lailla. En siis saanut kohdistettua (täydellisesti) noita kärkiä  keskellä läheskään aina (vaikka saumanvaran kanssa olin tarkkana) ja meni jo hermo alussa heti siihen. Olen kuitenkin yrittänyt tässä kovasti joka elämän alueella pyrkiä siihen, ettei lopputuloksen tarvitse olla (aina) täydellistä, vaan riittää kun siinä  elämäntilanteessa tekee parhaansa ja annoin itselleni "anteeksi" sen, että kaikki blokit eivät onnistu ihan prikulleen. Ajattelin myös, että ei kai 8 v sitä katso, vaan toivottavasti iloitsee siitä, että kummitäti on tehnyt hänelle kesäksi retkipeiton. Näiden ajatusten jälkeen peitto alkoikin valmistua nopeasti ja se on itse asiassa ollutkin jo valmis reiluin viikon - vai peräti kaksi?

Malli on jälleen Love Patchwork and Quilting -lehdestä, niitä on kertynyt melkoinen pino hyllyyn ja paljon on niissä kivoja toteutettavia malleja. Tein tästä hieman isomman kuin lehden malli, tästä tulikin tosi kivan kokoinen ja jatkossa aionkin pitäytyä peitoissa lähempänä tätä kokoluokkaa, joka on siis noin 116 cm x 160 cm. Tämä on eka valkotaustainen peittoni, niitä on näkynyt viime vuosina todella paljon ja ihanan raikkaita ovat, tosin sellainen olo tuli, että eivät ehkä sittenkään ihan sitä ominta tyyliäni. Olen myös aina pelännyt, että miten saan ne pidettyä puhtaana tekovaiheessa täällä lasten ja koiran keskellä. Koiran, joka heti tilaisuuden tultua mielellään testaa jokaista peiton raakiletta menemällä siihen päälle makaamaan.



Väkkäröihin sain hyvin menemään pienempiä tilkkuja, yritin valita sävyjä, jotka ainakin viime kesänä olivat tytön suosikkeja. Ehkä olisi voinut pitäytyä vain muutamassa sävyssä, mutta näillä nyt mentiin. Takapuolen geisha-kankaan on mies joskus tuonut minulle ja koska olemme kumpikin tytön kummeja, oli minusta tosi kiva ajatus laittaa miehen valitsema kangas peiton takapuolelle. Sellainen perinteinen aloittelijan kommervinkki tietysti kävi, että tuo valkoinen taustakangas, jossa on siis valkoista tekstiä loppui kesken ennen muutamaa blokkia ja laitoin loppuihin sitten ihan tavallista valkoista lakanakangasta. Vasta terassilla luonnonvalossa näitä kuvia ottaessa huomasin, että valkoista on montaa sävyä ;). Ovat siis hieman eri sävyä, mutta ajattelin, että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka". Kävi kyllä mielessä, että voinko antaa peittoa sittenkään lahjaksi, mutta päätin hylätä ajatuksen - voin antaa.

Nyt, ennenkö ihan nukahdan tähän ruudun ääreen toivotan teille kaikille auronkoista kevättä ja mukavaa viikonloppua. Päiväkin on näköjään vaihtunut jo lauantain puolelle!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vinot hirsimökit sekä yläsyöttäjä-rakkautta - Wonky log cabins


Tarvittiin kaksi lomaa, että sain tämän vuoden ensimmäisen tilkkupeiton valmiiksi. Joululomalla halusin jotakin helppoa ommeltavaa ja päätin aloittaa uuden tilkkupeiton (vaikka kaksi muutakin oli/on kesken). Malliksi valikoitui Love Patchwork & Quilting lehden malli, Wonky Log cabins. Sen on suunnitellut Karen Lewis ja malli löytyy lehdestä 29/2015. Tuohon aikaan taisin löytää tuon inspiroivan ja modernin tilkkutyölehden ja aloin pikkuhiljaa kääntyä vaateompelusta kohti tilkkutöiden maailmaa. Ensin vain pään sisällä ja sitten ihan konkreettisestikin. Uskotteko muuten, etten ole ommellut yhtään ainoaa vaatetta kesäkuun jälkeen... enkä ostanut ainuttakaan vaatetuskangasta :O. Pelkkää puuvillaa vain tilkkuiluun ja sitäkin suht maltillisesti.

No, joululomalla sain siis tuon päällisen ommeltua ja hiihtolomalla sitten tikkasin ja kanttasin peiton lähes valmiiksi. Pieni keittiöremontti esti peiton valmistumisen kokonaan, mutta sain sen sitten tällä viikolla viimeisteltyä. Vaikka varsinainen yhteistyöni Husqvarnan kanssa loppui jo viime vuoden lopussa, kinusin heiltä vielä silloin kokeiluun yläsyöttäjän, joka on on siis Husqvarnan koneissa erillinen lisälaite, toisin kuin vaikkapa joissakin Pfaffin malleissa, joissa se on kiinteänä toimintona.



Yläsyöttäjän avulla kangaskerrokset syöttyvät tasaisesti ja se on erityisen kätevä tilkkutöiden tikkauksessa tai vaikkapa liukkaiden ja ohkaisten kankaiden ompelussa. Suurin syy haluuni kokeilla yläsyöttäjää oli juurikin tilkkutyöt, sillä tikkaus, usemmassakin osassa, on tavallisesti melkoisen hikipisaroita nostattavaa hommaa ja ainakin itsestä tuntuu, että pahimmillaan siinä on niin omat hermot, ompelukone kuin peittokin melkoisen kovilla. Mutta, mutta - kun asensin yläsyöttäjän koneeseen ja lähdin tikkaamaan suht isoa (150 x 200) peittoa yhtenä kappaleena, tuntui kuin pilviverho olisi poistunut ja olisin päässyt ihan toiseen ompelumaailmaan. Niin mahtava laite se on! En todellakaan aio tikata enää yhtään tilkkupeittoa ilman yläsyöttäjää! Eli ostoslistan kärkeen menee ja heti.

Olihan tuossa tikkauksessa yläsyöttäjänkin kanssa melkoinen homma, itse asiassa isompi kuin tilkkupinnan ompelussa, mutta olen niin tyytyväinen nyt, kun yläsyöttäjän avulla uskalsin tikata muutakin kuin suoraa linjaa (eikä yhtään ryppyä takana - woohoo!!!). Toki tuo iso syöttäjäpaininjalka ei toiminut noissa pyörylöiden sisäkohdissa, mutta ne kohdat ompelin sitten ihan vapaalla konetikkauksella (syöttäjät alhaalla) viimeiseksi.




Nämä tilkkutyön kankaat ovat suurin osa viime kesän reissulta Kööpenhaminan Stoff & Stil:stä. Miten olikin mies osannut valita niin hyvän hotellin, että kangaskauppa oli vain muutaman sadan metrin päässä :). Ja minusta siellä oli tosi kiva ja moderni puuvilllavalikoima, meinasi tulla ihan valinnanvaikeus. Loput ovat sitten Eurokankaan palalaarista ongittuja. Halusin suht vaaleasävyisen, pehmeän ja rauhallisen oloisen peiton ja mielestäni lopputuloskin on sellainen. Nyt ehkä laittaisin takapuolelle jonkun vähän yksivärisemmän  kankaan, mutta ostin senkin silloin Köpiksestä ja tästä tuli nyt sitten samalla vähän sellainen matkamuistopeitto. Ajattelin tätä meidän olkkariin, mutta nelosluokkalainen halusi tämän itselleen - ja toki sen mielelläni sitten annan hänelle. Ehkä saan sen jossain vaiheessa sitten takaisin sohvalle.



Peiton välissä on puuvilla/polyestervanua, jota tilasin Hämeen Tekstiilituonnista. Siellä oli todella käsittämättömän nopea palvelu ja sain myös yllätyksekseni mallitilkut muista heidän tarjoamistaan vanuvaihtoehdoista. Ajattelin kokeilla ne nyt sitten kaikki jossakin vaiheessa läpi. Kiitos myös kaikille, jotka Instagramin puolella jaoitte vinkkejä vanun valintaan silloin, kun sitä mietin.

Täällä vaikuttaa siltä, että keväästä on tulossa melkoisen kiiruinen, joten en tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran tänne blogin puolelle vierailulle. Moikkaillaan enemmän tuolla Instagramin puolella, jotka siellä olette :). Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 (ja kiitokset niistä kaikista mukavista kommenteista edelliseen kanthakassi-postaukseen, se on ollut mulla nyt koulukassina :)).


lauantai 17. helmikuuta 2018

Ihana kesäkassi kantha-kirjoen


No jestas, olen taas täällä kirjoittelemassa! Syy on se, että tein omasta mielestäni niin ihanan kesäkassin meidän perheen naisten yhteiseen käyttöön, että haluan esitellä sitä vähän laajemmin kuin Instagramissa on mahdollista. Tietäen tulevan viikon tiukan aikataulun tajusin, että se on parasta tehdä nyt tai muuten se jää unholaan. Kaiken lisäksi sain kassin jo muutama päivä sitten valmiiksi enkä kertakaikkiaan malta enää pimittää sitä muulta maailmalta!

Viime vuoden lopulla tein pari pientä pussukkaa kanthakirjoen. Niin ja pienen pyöreän liinan, josta puuttuvat vielä mukialuset. Sitten tammikuussa alkoi Instan puolella sellainen kanthakirjonta yhteisompelu, jota järkkäsi australialainen Cat. Hyppäsin siihen mukaan ja tein isomman projektipussukan. Olen siis ollut melkoisessa kantha-koukussa tässä muutaman kuukauden. Mutta se onkin sellainen käsityömuoto, jota voin suositella ihan kaikille. Se on rento kirjontatapa, jossa ei ole niin tarkkaa, jos joku pisto ei ole ihan millilleen kohdallaan, se on äärimmäisen rentouttavaa ja jotenkin meditoivaa myös tekijälle, se on helppoa, melko nopeaa ja lopputuloskin on äärimmäisen kiva! Sitä on kätevää tehdä kotisohvalla perheen parissa ja jos projekti ei ole kovin iso, se on helppo pakata mukaan myös laukkuun. Itse aion jatkaa kantha-kirjonnan parissa vieläkin.






Ekan kanthakirjontatyön tein reilu vuosi sitten - edellisessä kuvassakin näkyvän Strösseli-peiton. Tuossa postauksessa kerroin myös lyhyesti tekniikan historiasta ja siitä kuinka tekniikkaan liittyy vanhojen sarien kierrätysidea. Itse olen näissä kantha-töissäni halunnut myös aina edes osittain kierrättää vanhoja tekstiilejä. Lisäksi olen töissäni käyttänyt pelkkiä puuvillakankaita joka kerroksessa, tosin aion tehdä silkkityynyn, johon kokeilen miltä vanu tuntuu siellä välissä. Raportoin siitä sitten, kun saan sen valmiiksi.


Tämän kesäisen pinkin laukun myötä piti ensin sukeltaa pinkkiin ja liilaan tilkkulaatikkoon, lisäksi tilasin muutamaa ihanaa Liberty of London kangasta Nova Melinalta muiden tilkkujen kaveriksi. Laukun ulkopuolen ompelin siis ensin kokonaan tilkuista, etu- pohja- ja takakappale ovat samaa ja nuo reunat sitten erilliset palat. Väliin laitoin vanhaa sinistä lakanaa ja taustapuolelle värjäsin koulussa vanhaa valkoista lakanaa pinkiksi. Sitten nämä kolme kerrosta laitettiin päällekkäin (olin tilkkupalat leikannut jo siis oikean kokoisiksi), harsin kerrokset yhteen, jotta reunat pysyvät tikatessa suorina ja aloin etupistoin koristelemaan kangasta.


Tässä työssä jätin solmut piiloon kangaskerrosten väliin ja saumanvaran verran reunasta jätin tikkaamatta. Tikkaamisessa käytin ohutta helmilankaa, kahta erilaista, toinen oli Eurokankaasta ja toinen Kuopion Napista ja Nauhasta (violetit kantohihnat myös sieltä). Jossain vaiheessa jo epäilin sähäköitä värivalintojani, mutta kyllä kassista sitten tuli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin - ja oikeastaan vielä ihanampi! Kokoa kassilla on noin 50 x 36 x 12 (ilman kantteja). Ja toki tämäkin työ piti viimeistellä tupsulla.


Jos joku nyt haluaa alkaa tehdä samanlaista kassia suht saman kokoisena ja haluaa, että siinä voi kanniskella oikein jotakin painavaa esim. maitotölkkejä, suosittelen harkitsemaan laukun tukemista vahvemmin esimerkiksi vanulla tai vahvemmalla vuorikankaalla ainakin tuon pohja-alan osalta. Itse halusin laukun nurjalle puolelle myös tuon kirjotun aaltomaisen pinnan enkä lähtenyt enää sitä vuorittamaan. Toki kanthakirjontaa voi kokeilla tehdä myös vahvemmalle/tiiviimmälle kankaalle, mutta se rasittaa sormia sitten huomattavasti enemmän kuin normaali/ohut puuvillakangas. Meidän laukku on isosta koosta ja ilman erillisistä tukimateriaaleista johtuen hieman lötkömäinen, mutta eipä siinä ole tarkoitus kilotolkulla mitään painavaa kantaakaan. Lähinnä ehkä sellaista rantavilttiä ja eväitä kesäisin (ja talvella keskeneräisiä kässäilyjä) :).

Tämän kesäisen kassin myötä toivotan muillekin jo kesäisiä ompeluajatuksia sekä oikein hyvää viikonloppua! Ai niin ja tuosta kuvien taustalla näkyvästä vanhasta vihreästä pussilakanasta, arvaattekos mihin aion sitä käyttää ;). Moro!